MAAILMAMAA (2010) (3. versio)
40'
sekakuoro, nauha
sopraano (I - II - III - IV), altto (I - II - III - IV)
tenori (I - II - III - IV), basso (I - II - III - IV)
sanat: Sampo Haapamäki, Johan Ludvig Runeberg,
V.A. Koskenniemi, Paavo Cajander
tilannut Helsingin kamarikuoro
omistettu Helsingin kamarikuorolle
kantaesitys: 9.7.2010
Helsingin kamarikuoro, joht. Nils Schweckendiek
(sopraanot: Krista Kujala, Mirjam Schulman,
Nina Fogelberg, Iida Antola, Helge Kõrvits;
altot: Viivi Tulkki, Susanna Tollet,
Lotte Lehikoinen, Veera Railio;
tenorit: Jarno Lehtola, Jukka Jokitalo,
Edward Ananian-Cooper, Martti Anttila;
bassot: Juha-Pekka Mitjonen, Jussi Rauvola,
Antti Vahtola, Kai Vahtola)
Marko Myöhänen ja Sampo Haapamäki, elektroniikka
Musiikin aika -festivaali
Viitasaaren kirkko
Viitasaari
5.2.2011 klo 16
Helsingin kamarikuoro, joht. Nils Schweckendiek
(sopraanot: Mirjam Schulman, Krista Kujala,
Nina Fogelberg, Heta Kokkomäki, Helge Kõrvits;
altot: Viivi Tulkki, Susanna Tollet,
Lotte Lehikoinen, Eira Karlson;
tenorit: Jarno Lehtola, Jukka Jokitalo,
Edward Ananian-Cooper, Martti Anttila;
bassot: Juha-Pekka Mitjonen, Jussi Rauvola,
Kai Vahtola, Valtteri Maasalo)
Anders Pohjola ja Sampo Haapamäki, elektroniikka
Musica nova Helsinki -festivaali
Sibelius-Akatemian konserttisali
Pohjoinen Rautatiekatu 9, Helsinki
Ohjelmateksti
Teos Maailmamaa (2010) on sävelletty sekakuorolle ja nauhalle, ja kestää noin 40 minuuttia. Teoksen on tilannut Helsingin kamarikuoro, jolle se on myös omistettu.
Maailmamaan ensimmäisessä ja viimeisissä osissa (1, 6 ja 7) on sitatoitu katkelmia isänmaahenkisistä teoksista: Fredrik Pacius: Maamme (teksti: ruotsiksi J.L. Runeberg, suomennos Paavo Cajander), Yrjö Kilpinen: Lippulaulu (teksti: V.A. Koskenniemi), Christian Fredric Kress: Porilaisten marssi (teksti: ruotsiksi J.L. Runeberg, suomennos Paavo Cajander) ja Jean Sibelius: Finlandia-hymni (teksti: V.A. Koskenniemi). Teoksen osissa 2-6 on käytetty allekirjoittaneen tekstiä Aistit (2010). Osan 5 lopussa muistellaan lyhyesti Radion kamarikuoron lakkauttamista vuonna 2005. Osassa 6 on lisäksi kollaasimainen joukko sanoja, jotka eivät ole peräisin mistään yhtenäisestä kirjallisesta kokonaisuudesta.
Teoksen nauhojen raakamateriaalina on käytetty äänityksiä ainoastaan tekstistä Aistit sekä sen (tai sen osien) käännöksistä eri kielille. Tekstin kääntäjiin tutustuin asuessani New Yorkissa International Housessa, jossa jatkuvasti kuuli useita eri kieliä, koska asukkaita oli noin sadasta eri maasta. Erityiskiitos kääntäjille ja lausujille: Cynthia-Marie O’Brien, Mirva Lempiäinen ja Oliver Markson (englanti), Geneviève Sirois (ranska), Mischa Warner (saksa), Elena Bouza (espanja), Eva Provedel (italia), Darko Bošnjak (kroatia, serbia), Inbal Djalovski (heprea), Ali (turkki), Zahra Sabri (urdu, hindi), Baraka (hausa), Andiele Khumalo (xhosa), Masaki Takahashi (japani) ja Lu Wang (kiina).
On tärkeää erottaa utopia Maailmamaa ja teos Maailmamaa toisistaan. Utopia inspiroi säveltämään teoksen, mutta teos ei kuvaa utopiaa.
Utopia Maailmamaa olisi monokulttuurinen. Utopian toteutuminen merkitsisi tämänhetkisestä näkökulmasta järkyttävää kulttuurikatastrofia. Eriytyneet kansallisuudet, kielet, traditiot ja niiden historiat olisivat murskautuneet yhteen. Maailmamaa-utopiassa nykyisille valtioille tyypilliset kulttuurit, kielet, geeniperimistöt jne. olisivat globalisaation, rajojen avautumisen ja kansakuntien synteesien tuloksena sekoittuneet ja yhdistyneet. Jotkut kansakunnat olisivat prosessissa sammuneet, toiset vahvistuneet ja jäljelle jääneet olisivat hiljalleen hitsautuneet yhteen niin, että kokonaisuus olisi yksipuolistunut, monokulttuurillistunut.
Maailmamaassa puhuttaisiin enää vain yhtä kieltä, joka olisi käytännössä synteesi joistain nykyisistä kielistä. Ympäri maapalloa löydettäisiin samantyyppisiä geeniperimistöjä erittäin nopean ja helpon liikkuvuuden seurauksena ja siten erot eri etnisten ryhmien välillä olisivat vähitellen tasoittuneet. Maailmamaan kulttuurissa olisi aineksia nykyisistä kulttuureista, mutta ne olisivat sekoittuneet ja kietoutuneet toisiinsa vahvasti ja siten menettäneet identiteettinsä sulautumalla yhdeksi kulttuuriksi. Maailmamaan kulttuuri olisi kylläkin meidän aikamme näkökulmasta moninaista, kaaosmaista ja pirstaloitunutta, mutta sen ajan tiedonkulku ja liikkuvuus olisivat erityisen nopeita, joten kulttuurin monet puolet olisivat asettuneet moninaisuudessaankin yksiin raameihin. Jos poliittinen ja kulttuurillinen kehitys eläisikin utopian suuntaan, Maailmamaan ensiaskelten ottamiseen saattaisi kulua nykyhetkestä useita kymmeniä, ehkä satoja sukupolvia.
Kansallisuuksien erityispiirteet, joita nykyisin eri maissa vaalitaan, olisivat tuuliajolla Maailmamaassa – jos edes selvinneet. Ajatus on vapauttavakin, ihmiset olisivat päässeet irti mahdollisista nationalismin kahleista.
Säveltäessäni teosta minua erityisesti kiehtoi kansallismielisyyden ja Maailmamaa-utopian suuntaan etenemiseen tarvittavan ”kansainvälisyysmielisyyden” välinen jännite. Utopia Maailmamaan toteutumisen eräs ”vihollinen” olisikin nykyisten valtioiden suhteellisen vahvat kansallismielisyydet. Maailmamaa-teoksen voi ajatella käsittelevän nykyajan ihmisen mahdollista sisäistä kipuilua kansallismielisyyden ja ”kansainvälisyysmielisyyden” välillä. Arkipäiväinenkin pohdinta, esimerkiksi ostoksilla käydessä, kannattaisiko kotimaista vai ostaisiko ulkomaista, voikin olla pienen pieni osa suurta prosessia kohti varsinaista utopiaa, muutosta erillisten valtioiden maailmasta kohti Maailmamaa-valtiota, mahdollisesti jonkinlaista liittovaltioiden liittovaltiota.
Teos Maailmamaa ei ole poliittinen kannanotto, mutta toivoakseni pohdiskelevaa taidetta.
Sampo Haapamäki
